Suomi 100 tanssiaiset!

Vuorentaustan koululla tanssittiin vauhdikkaasti Suomi seuraavalle vuosisadalle!

Juhlimme Suomi 100 -hengessä päivätanssiaisilla ja illalla tanssiaisjuhlalla, jonne kaikki vanhemmat, sukulaiset ja vuorentaustalaiset olivat tervetulleita!

Kasper Janssonin (tampereentapahtumatekniikka.fi) ohjaamat valot loivat hienon tunnelman...

...ja liikkuva koulu näytti upealta.

  

Suomalaisen ja ulkomaisenkin musiikin maailmaan meitä johdatteli 

kokenut juontajapari Helka ja Niko

Tunnelman takasivat todella taidokkaat koulumme yhtyeet ja 

kokoonpanot vaihtuvien solistien johdolla. Mitä taituruutta!!!

Jopa ihana lukiolaistrio - Jose, Helmi ja Laura - tuli 

juhlistamaan satavuotiasta Suomea Vuorentaustaan.

Ysien omat tanssiesitykset, vierailevat kilpatanssijat, upeat oppilaiden itse 
suunnittelemat ja valmistamat tarjoilut - ja illan huipennukseksi A.Aalto!

Kiitos kaikille - ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Taksvärkkikeräys 2017

Iso kiitos kaikille keräykseen osallistuneille!

Oppilaskunnan hallitus kiittää kaikkia taksvärkkikeräykseen osallistuneita!
(Kuvassa vasemmalta: Emil Eskola 8C, Sonja Jauhiainen 9E ja Katariina Hyvönen 8D.)

Vuorentaustan yläluokkien tämänsyksyinen taksvärkkikeräys tuotti upeat 2080 euroa! ISO KIITOS KAIKILLE KERÄYKSEEN OSALLISTUNEILLE! Koko summa on lahjoitettu Sydänlapset ja -aikuiset ry:lle, jonka koulumme yläluokat valitsivat tämänvuotiseksi hyväntekeväisyyskohteeksi syyskuussa pidetyissä luokkakokouksissaan.

Sydänlapset ja -aikuiset ry haluaa myös kiittää lämpimästi koko koulua isosta ja arvokkaasta lahjoituksesta! Yhdistyksen toiminnasta ja lahjoitusten tarkemmista käyttötarkoituksista löydät tietoa heidän kotisivuiltaan: http://www.sydanlapsetja-aikuiset.fi/

Kun tekee hyvää, se tekee hyvää!

Taidetestaajat-vierailu tanssiteatteri MD:n Hällä-näyttämöllä

Ensimmäinen 8.-luokkalaistemme Taidetestaajien vierailu on nyt käyty, oppilaidemme kommentit nähdystä esityksestä ja toiminnallisista työpajoista olivat varsin positiivisia! Vierailukäynti ja taidekokemus olivat siis hienosti onnistuneita!

Tanssitaide-työpajassa vauhtia riitti!

Myös Aamulehti haastatteli ja kuvasi oppilaitamme esityksen jälkeisten työpajojen tiimellyksessä. Aamulehden jutun löydät osoitteesta https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/kaikilla-tutuilla-ei-ole-rahaa-kayda-edes-elokuvissa-uusi-hanke-vie-kaikki-suomen-180-000-kahdeksasluokkalaista-kokemaan-kulttuuria-oopperasta-tanssiin-200505599/

Tanssitaide-työpajassa mukana täydessä vauhdissa oppilaiden kanssa myös esityksen ohjaaja Elina Jakowleva.

Luokat kommentoivat mietteitään taiteesta ja nähdystä esityksestä sekä ennen että jälkeen esityksen. Palaute annetaan puhelimeen ladattavalla nettisovelluksella. Marraskuussa nähdystä Mikä **t*n Pikku Prinssi? -tanssiteatteriesityksestä sekä siihen liittyneistä Tanssitaide- ja Katutaide-työpajoista sekä jo ennen esityksen katselemista suoritetusta kirjanlukuprojektista kirjoitettiin vielä tarkempaa palautetta äidinkielen tunneilla.

Katutaide-työpajassa päästiin piirtämisen makuun.

Esimerkiksi näin Mobita MD:n nimenomaan nuorille suunnattua  Mikä **t*n Pikku Prinssi? -esitystä kommentoitiin oppilaiden palautteissa:

 "Esitys oli hyvä. Alku lämpeni ehkä vähän hitaasti, mutta kun tarinaan pääsi sisään, se oli viihdyttävä."

"Pidin siitä, että puhe oli suoraa eikä asioita kierrelty."

"Kun nuori täyttää 18 vuotta, kaikki vastuu tulee nuorelle itselleen."

"Kahden ihmisen tanssikohtaus valkokankaalla oli hieno."

"Esityksen tarina voisi olla totta, sillä niin harmillista kuin se onkin, joiden nuorten elämä on hankalaa oman itsensä takia tai vanhempien takia tai aivan jonkun muun asian takia."

"Esityksessä käytettiin hyvin piirtämistä ja tanssia, jotka kuvasivat hyvin eri tilanteita. Tosin olisin kaivannut vastanäyttelijää esim. Foxille, vaikka henkilöt kuvattiinkin  piirtämällä."
"Esitys oli hieno, mielenkiintoinen ja hyvin nuorille suunnattu, kuten oli tarkoituskin. Yhteistyö vaikutti saumattomalta piirtäjän ja tanssijan välillä."

(Palautteet ovat 8.A-luokan antamia.)

Internetin www.taidetestaajat.fi/-sivustolta voi myös käydä lukemassa luokkakohtaista palautetta koulumme kaikilta 8. luokilta ja myös muilta Suomen 8.-luokkalaisilta.

Tanssiteatteri MD oli ensimmäisen vierailumme isäntä.

Tietysti pitää myös lämpimästi kiittää isäntäämme Tanssiteatteri MD:tä hienosta esityksestä, todella toimivista työpajoista. Kiitos! Saimme unohtumattoman taidekokemuksen.

Terveisiä oppilaskuntapäiviltä!

Oppilaskunta on koko koulun yhteinen juttu!

- Onko koulussamme tai sen toiminnassa jotakin, johon juuri SINÄ haluaisit vaikuttaa? Oppilaskunta on kaikkien koulumme oppilaiden vaikuttamiskanava! Meillä Vuorentaustan yläkoulussa toimii aktiivinen oppilaskunta, jossa oppilaita edustavat 7. - 9.-luokilta valitut luottamusoppilaat. Luottamusoppilaat valitaan joka syksy, jolloin jokainen luokka äänestää keskuudestaan luottamusoppilaan ja varahenkilön. Syksyisin siis kaikilla halukkailla on mahdollisuus pyrkiä mukaan oppilaskunnan toimintaan. Jokainen koulumme oppilas voi myös ympäri vuoden ottaa yhteyttä vaikkapa oman luokkansa luottamusoppilaaseen tai nostaa haluamiaan asioita esille ja keskusteltavaksi luokkakokouksissa. Seuraava luokkakokous pidetään marraskuussa. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa!

Ylöjärven nuorisovaltuusto osallistui Oppilaskuntapäivien suunnitteluun ja toteutukseen.

Sara Mäki, Emilja Särkkä, Sonja Jauhiainen ja Samuli Ronni osallistuivat lokakuussa pidetyille Oppilaskuntapäiville koulumme oppilaskunnan edustajina. Myös koulumme oppilas Katariina Hyvönen oli Nuorisovaltuuston edustajana mukana päivillä.

Oppilaskuntapäivät Ylöjärven kaupungintalolla lokakuussa 2017

Me Vuorentaustan koulun ala- ja yläluokkien oppilaskunnat kävimme Ylöjärven kaupungintalolla keskiviikkona 25.10.2017 Ylöjärven nuorisovaltuuston järjestämillä oppilaskuntapäivillä. Päivä alkoi kello 10 ja tilaisuuden avasi nuorisovaltuuston puheenjohtaja. Puheenjohtajan jälkeen Miia Nivala piti innostavan puheen lasten ja nuorten vaikuttamisesta Tampereella. Puhe kertoi naapurikuntamme Tampereen lapsista ja nuorista, sekä heidän erilaisista vaikuttamismahdollisuuksista.

Miian puheen jälkeen jälkeen siirryimme työpajoihin nuorisovaltuutettujen kanssa. Alakoululaiset menivät eri pajaan kuin yläkoululaiset. Meidän yläkoululaisten pajassa keskusteltiin mm. Vanhasta Räikästä, koulutusleikkauksista ja uudesta opetussuunnitelmasta. Lisäksi kaikki eri yläkoulujen oppilaat esittelivät omaa oppilaskuntaansa.

Pajan jälkeen siirryimme takaisin valtuustosaliin kuuntelemaan sivistysjohtaja Matti Hurstia, kun hän kertoi koulujen loma-aikauudistuksesta. Uudistus on mielenkiintoinen, mutta ei kauhean dramaattinen. Matin puheen jälkeen oli päivän tärkein osuus eli ruokailu. Ruokana oli hyvää ja ravitsevaa kanapastaa, sekä salaattia ja monia erilaisia leipiä.

Kun ruokailu päättyi 12.30, siirryimme takaisin neukkariin kaupungintalon alakertaan ja työskentelimme taas työpajoissa. Tällä kertaa pajassa tehtiin kuumailmapalloharjoitus, jossa meidän piti kirjoittaa lapuille hyviä asioita koulustamme ja laput kerättiin lopuksi pois. Kello 13.15 työpaja saatiin päätökseen ja siirryimme vielä kerran takaisin valtuustosaliin pelaamaan mahtavaa Kahootia, jossa oppilaskuntamme eräs jäsen sijoittui hienosti ensimmäiseksi mahtavalla Ylöjärvi-tietämyksellään.

Päivästä kirjoitti Katariina Hyvönen.

Taidetta testaamassa

Vuorentaustan 8. luokat mukana valtakunnallisessa Taidetestaajat-projektissa!

Mikä on Taidetestaajat?

Taidetestaajat on Suomen historian suurin nuorten kulttuurihanke, joka vie kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset kahdelle taidelaitosvierailulle, joista toinen tehdään omaan maakuntaan ja toinen pääkaupunkiseudulle kansalliseen kohteeseen. Hankkeen rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto sekä Svenska Kulturfonden, jotka maksavat luokkien kahden vierailun matkat ja pääsyliput. Taidetestaajat on myös osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa. Kahdeksasluokkalaisia ja heidän opettajiaan on vuosittain noin 60 000, joten kolmessa vuodessa hanke tavoittaa lähes 200 000 ihmistä. Taidetestaajista syntyy nuorille ikäryhmää yhdistävä sukupolvikokemus.

Miten hanke toteutetaan?

Hanketta koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, ja siinä mukana olevat taidelaitokset on valittu huolella. Ne ovatkin räätälöineet esityksensä ja muun ohjelmansa juuri nuorille sopiviksi. Taidetestaajien tavoitteena on madaltaa nuorten kynnystä lähteä taiteen pariin ja tarjota heille aivan uudenlaisia kokemuksia.Kolmivuotisessa hankkeessa on mukana kouluja kaikista Suomen kunnista, joten nuoret pääsevät matkalle kotikuntansa sijainnista ja etäisyyksistä riippumatta. Kahdeksasluokkalaisia ja heidän opettajiaan on vuosittain noin 60 000, joten kolmessa vuodessa hanke tavoittaa lähes 200 000 ihmistä. Taidetestaajista syntyy näin nuorille ikäryhmää yhdistävä sukupolvikokemus.

Koulumme vierailukohteet

Koulumme vierailukohteet lukuvuonna 2017–2018 Taidetestaajat-hankkeessa ovat

1.                   Mikä **t*n Pikku Prinssi (Tanssiteatteri MD, Hällä, Tampere)

                      TO 2.11.2017 klo 8.45-12.45 (8. ABE) ja PE 3.11.2017 klo 8.45-12.45 (8. DC) ja

2.                   Klasaribasari (Tapiola Sinfonietta, Tapiolasali, Espoo)

                      TO 8.2.2018 noin klo 9.55-18.30 (8. ABCDE).

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lue lisää!

Lisätietoja hankkeesta on verkkosivuilla www.taidetestaajat.fi. Taidetestaajat toimii aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa ja tunnelmia voi somessa seurata tunnisteiden #taidetestaajat ja #konsttestarna avulla. Osallistua voi myös Facebookissa, Instagramissa ja Youtubessa!

·         Facebook: www.facebook.com/taidetestaajat

·         Instagram: www.instagram.com/taidetestaajat

·         Youtube: bit.ly/youtaide

Hyvää syksyä!

Leppoisasti koulun alkuun Lempsussa...

Uusi lukuvuosi pyörähti vauhdikkaasti käyntiin, kun kaikki Vuorentaustan yläluokkien uudet seitsemäsluokkalaiset hyppäsivät torstaina 17.8. busseihin ja huristelivat luokanvalvojineen viettämään yhteistä retkipäivää Lempiäniemeen.

Järjstelyistä vastasivat mm. Pekka ja Rami. Kiitos heille!

Hetki musiikille ja mietiskelylle.

Päivän aikana nautittiin loppukesän vehreydestä luonnon keskellä ja vietettiin kivaa ja erilaista koulupäivää ryhmäyttävien leikkien, pelien ja kilpailujen merkeissä.

Kenellä on pisin pikkusormi?

Paahdettuja vaahtokarkkeja, nam...

Kenkämeri.

Hauskasta ja toiminnallisesta ohjelmasta sekä koko retkipäivästä vastasivat Ylöjärven seurakunta ja nuorisotoimi yhteistyössä koulun (opettajat ja koulunkäynninohjaajat) kanssa.

Hei hulinaa!

Oikeaoppisesti paahdettu vaahtokarkki.

Kiitos onnistuneesta päivästä kuuluu sekä kaikille järjestelyihin osallistuneille että uusille, upeille seiskoillemme! Oikein hyvää ja pirteää alkanutta syksyä kaikille!

Twister-kenttä

Koululle maalattiin Twister-kenttä oppilaiden toimesta, jota voi pelata vaikka välitunnilla tai ulkona järjestettävien oppituntien aikana. Voit ladata twister-sovelluksen puhelimeesi ja pelata kavereidesi kanssa vaikka heti!

Koukussa..

Soppeenharjun koululla järjestettiin perhonsidontakerho toukokuun aikana. Kerhon jäsenet koostuivat neljästä 7. luokkalaisesta ja neljästä 9. luokkalaisesta. Kerhossa tutustuttiin perhokalastuksen saloihin sekä perhonsidonnan alkeisiin. Kerho koostui viidestä tapaamiskerrasta, joista viimeinen kerta oli Siuronkosken kalastusreissu Nokialle. Pirkanmaan perhokalastajat tukivat kerhotoimintaa lainaamalla perhonsidontavälineitä oppilaiden käyttöön kerhon ajaksi. Siuronkosken reissulta saaliiksi jäi tällä kertaa aimo annos kokemusta, mutta onneksi kesä on vasta aluillaan ja kalat pikku hiljaa heräilemässä ruokailemaan.

Uusia ottiperhoja syntyy..

Perhon tekeminen vaatii keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. 

Musta Zonker-perho oranssilla kurkkuhäkilällä. Selvä ottipeli ensikesän koskikalastukseen. 

Aherrus käynnissä! 

Siuronkoskella kokeilemassa.. Tällä kertaa saaliiksi jäi yksi tärppi ja iso annos kokemusta.

Satuja sadepäiviin

Seiskojen satusatoa

Kesäloma lähestyy jo kovaa vauhtia!
Kaikkien sopeenharjulaisten yhteisenä toiveena on tietysti mahtavan aurinkoinen, lämmin ja ihana hellekesä, mutta jos Suomen suvi sattuisi ensi kesänä(kin) ropsauttamaan muutaman (miljoonan) sadepisaran verran vettä taivaalta suoraan lomalaisten niskaan, niin mikäpä olisi sen mukavampaa sadepäivän puuhaa kuin lukeminen! Haepa vaikka kirjastosta lainaksi romaaneja, sarjakuvia, satuja, runoja, tietokirjoja... - Kaikenlaisten tekstien lukeminen kannattaa aina! Voit vaikka aloittaa sadepäivien lukemisen tässä blogissa julkaistuista kolmesta seiskaluokkalaisten sadusta. Tehtävänantona seiskoilla oli joko keksiä ja kirjoittaa ihan oma satu tai kehitellä esimerkiksi vanhojen hölmöläissatujen pohjalta uusia, nykyaikaan sijoittuvia hölmöläistarinoita. Niin, millaisia voisivatkaan olla nyky-hölmöläiset...!

Tuuliksi Haltin Päälle

Elelipä kerran tuhansien poronkusemien päässä Norbottenin läänistä vanha ja ruma noita-akka. Akalla oli nenä käyrempi kuin selkä riutuneella juopolla ja korvat muistuttivat enemmän vaahteranlehtiä kuin ruumiinosaa. Hageliksi oli akka nimetty ja pelätty akka olikin. Lapin uljaimmatkin miehet päästivät lusikallisen jos toisenkin villahousuihinsa jos edes ajatuksen puolikkaan miettivät Hagelia. Vaan jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä ja Hagelille se oli hänen kaneliomenansa, oma kultakiehkuransa, ainokaisensa tyttärensä Aidi. Aidi oli tunturituulista ja vuonovesistä syntynyt. Hiuksensa olivat kuin naavaa ja silmissä loistivat revontulet. Ei ollut Aidin veroista tytärtä koko Lapinmaalla ja kaikki olisivat halunneet tehdä Aidista vaimon itselleen. Mutta jokaisen, joka oli joskus uskaltanut kinttunsa Aidin ovelle tuomaan kosiminen mielessään, oli Hagel muuttanut tyhmäksi poroksi ja sitten keittänyt keitoksi. Se ei Aidin tyyntä mieltä kuitenkaan heiluttanut, olihan hän niin kiinnostunut rohtojen keitosta.

     Aidi oli semmoinen likka, joka osasi kaiken käsillään parantaa ja usein hänet löysikin tunturilta vaivaispuita loitsimassa suuremmiksi. Osasihan Aidi vaikka ketun pöllöksi muuttaa tai polttaa syyliä pelkällä katsellaan. Taitonsa hän oli saanut jo hiippakuntaa vaihtaneelta isältään. Hagelin mukaan Aidin isästä ei ollut edes miehen puolikkaaksi, mutta Aidi oli aina (tokikin salaisesti) ihaillut isänsä mieltä. Isää ei mikään saanut kiirehtimään ja hän oli vankka mielipiteissään. Isä oli kuitenkin menehtynyt jo vuosia sitten, eikä sen perään ollut itkemistä. Isä oli näet loitsittu tuuleksi Haltille. Taian takana oli Frostbärg. Frostbärg oli Ruotsin Lapin kasvatteja, eikä ollut Hagel häntä ikinä lämmöllä ajatellut. Viimeinenkin lämpö Frostbärgiä kohtaan kaikkosi Hagelin mielestä yhtä vikkelästi kuin haavoittunut karhu, kun tämä kuuli taiasta.

          Hagelin kodassa elettiin aivan normaalia aamua. Aurinko paistoi, jäinen pohjoistuuli soitti säveliään ja Aidi ompeli kolttuaan.

- Kaikki ei ole kuin eilen, tokaisi Aidi synnyttäjälleen, johon tämä vastasi:

- Tästä tulee aivan kelpo päivä, tyttäreni kultahiukseni.

          Aidi huokaisi ja päätteli kolttunsa ompeleen. Kolttu oli punainen ja siitä tuli mieleen joulu. Se tuoksuikin lämmöltä ja kanelilta. Sitten Aidi laittoi askeliksi ja tepasteli kodasta pihalle ja pihalta mökkiinsä, joka oli tunturin sisuksiin rakennettu. Mökissä oli porontaljoja lattialla ja seiniä koristivat porojen päät. Aidi asettui makuulle lattialleen ja hän tärisi. Ei hän kylmyydestä tärissyt, ei myöskään pelosta. Aidia tärisytti ajatus yksinäisyydestä. Se, kun hän ymmärsi, että hän oli jo seitsemäntoista kesäinen neito, eikä hänellä ollut ketään paitsi Hagel. Ei Hagelissa mitään vikaa ollut, mutta hänen kanssaan olisi kehno jatkaa sukua. Niinpä Aidi päätti sillä hetkellä, että hän tarvitsisi sulhon elämäänsä.

             Kodan perällä Hagel sai kamalan päänsäryn. Se ei johtunut stressistä tai huonosta ilmasta. Hagel muisti tyttärensä aamuiset sanat ja lähti tämän luokse lähes vaistomaisesti.

- Tyttöni, mitä sinun kauniissa luojan luomassa mielessä nyt liikkuu?

- Sulhasia.

Hagel tyrmistyi tyttönsä suorasanaisuudesta ja läimäisi tätä päälaelle noitarummullaan. Aidi ei reagoinut pamaukseen, mutta Hagel ymmärsi erheensä sekunnin murto-osassa. Hän pyyteli anteeksi ja aneli Aidia puhumaan. Aidi katsoi äitiään viimeisen kerran ja sitten hälveni ilmaan.

      Aidi oli loitsinut itsensä Haltille, suoraan Frostbärgin linnalle. Hän koputti oveen ja se aukesi itsestään. Aidi astui sisään ja Frostbärg tunnisti Aidin hahmon huoneen toisesta päästä asti, vaikka koko valtavaa tilaa valaisi vain yksi tervakynttilä.

- Aidi Tuulenkorpi! Unelmoinko minä vai seisooko huoneessani varpaan kynnet lakattuina Hagelin oma sokeripala?

- Jätä unelmoiminen myöhemmäksi, en näet ole täällä syyttä. Olen kuullut pojastasi paljon.

- Poikaani sinä et saa! Häntä olen kasvattanut omanani jo vuosia ja ei kukaan tai mikään maallinen häntä ansaitse!

-Ymmärrän kyllä inhosi, mutta sinun pitää miettiä jo suvunjatkoa.

-Mieluummin jään lapsenlapsettomaksi, kuin katselen loput päivistäni rumia kyömynokkia! Häpeä, senkin irvo!

Ja niin mahtava Frostbärg kiehui jo raivosta. Korvansa heloittivat punaisempina kuin tomaatit ja verisuonet pullistelivat. Aidi seisoi paikallaan uhmaavasti eikä ollut aikeissakaan perääntyä tai jänistää. Niinpä Frostbärg tarttui noitarumpuunsa ja mallettiin. Alkoipa siinä sitten noitua Aidista tuulta Haltin ylle isänsä seuraksi. Aidia ei pelottanut edes lopussa ja hänen viimeiset sanansakin olivat vanhan maan voimasanoja. Kun Frostbärg oli taikansa tehnyt, istahti hän tuoliinsa ja tirautti kyyneleen katsoessaan tauluun. Taulussa oli kuva tämän pojasta, jonka oli Frostbärg suutuksissaan taikonut tuuliksi jo vuosia sitten.       (Kirj. tyttö, 7. lk)

Hölmöläinen "Suomen surkein kuski" -ohjelmassa

Milla Hölmöläinen osallistui "Suomen surkein kuski" -ohjelmaan, apukuskinaan aviomiehensä Matti. Ensimmäisenä päivänä kuskien täytyi ajaa lähtötasotesti Helsingin keskustassa. Vuoroon tuli Milla, jonka täytyi ajaa ensin ulos parkkipaikalta ja kääntyä ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle. Auto lähti melko kankeasti liikkeelle, ja Matti sanoi vielä melko rauhallisesti: -Ottaisitko käsijarrun pois päältä?

Lopulta he pääsivät risteykseen, ja Milla kysyi: -Kumpi on vasen? -Vastakkainen puoli millä kädellä kirjoitat, Matti vastasi jo hieman hermostuen vaimoonsa. -Milla kuitenkin kuuli Matin sanovan: -Vasen puoli – sillä kädellä kirjoitat. Hän ajoi punaisia päin – tietämättään mitään liikennevaloista – ja kääntyi oikealle. Siihen lopetettiin hänen lähtötasotestinsä.

Toisena päivänä vuoroon tuli edellä menevän auton ohittaminen. Matti kertoi Millalle, ettei saisi ohittaa, jos keskellä on keltainen viiva. Milla tietenkin ymmärsi sen päinvastoin. Ensimmäinen yritys meni kirjaimellisesti ojaan, sillä Milla yritti ohittaa, juuri kun vastaan tuli auto. Kolarilta vältyttiin, koska vastaantuleva kuljettaja käänsi autonsa vaistomaisesti ojaan. Toisella yrittämällä ei saatu parannusta, sillä Milla yritti ohittaa oikealta eli ojan puolelta. Sekin yritys päätyi ojaan. Kolmannella kerralla selvittiin ojalta, koska Milla päätti painaa jarrua ja olla ohittamatta edellä menevää ollenkaan.

Kolmantena päivänä tehtävänä oli vauhtiperuutus eli kuskien täytyi mutkitella tynnyreiden väleistä peruuttaen mahdollisimman nopeasti. -Nyt otetaan aikaa, joten pitää olla nopea, Matti kertoi Millalle. -No sitten vain kakkosvaihdetta silmään, Milla totesi tyytyväisenä. Matti laittoi pettyneenä kädet kasvojensa päälle, eikä sanonut mitään. Milla jätti harjoituksen sikseen, vedoten liian vaikeaan tehtävään vielä tässä vaiheessa ohjelmaa.

Lopulta Milla tiputettiin ohjelmasta, sillä häntä pidettiin toivottomana tapauksena, jota ei ajamisen saralla tämä ohjelma tai mikään muukaan auttaisi. -Mahtavaa, en ole Suomen surkein kuski, Milla hihkaisi kotiin päästyään. Matti pysyi hiljaa. -Voi ei, hehän unohtivat antaa ajokorttini, Milla kauhistui jatkaen: -Enhän saanut mitään palkintoakaan. Matti pysyi edelleen hiljaa.

(Kirj. poika, 7. lk)

                

Hölmöläisten paluu

Oletkin jo varmasti kuullut hölmöläisistä. No, vaikka et olisikaan kuullut heistä, niin ei se haittaa ollenkaan. Mutta nyt haluaisin kertoa sinulle tarinan.

 ”Kaikki alkoi siitä, kun kauan, kauan aikaa sitten jossakin maailmankolkassa pienessä kylässä asui ihmisheimo nimeltä Hölmöläiset. He olivat hyvin alkeellisia, eivätkä kovinkaan järkeviä, mutta ei se heitä hidastanut. Monien kommellusten ja oman kylänsä polttamisen jälkeen he kaikki lähtivät etsimään itsellensä omaa kotipaikkaa, josta johtuen kaikkialla maailmassa voi edelleen tavata heidän sukulaisiaan, eikä myöskään Internet ole heiltä säästynyt.

 Eräänä päivänä muutama kuukausi sitten sain itse nähdä yhden uuden hölmöläisheimon olemassaolosta todisteen netissä. Nimittäin kun huvin vuoksi luin Internetin keskustelupalstoja, huomasin, että uusavuttomat todellakin ovat suuri uusi hölmöläisheimo. En olisi ikinä uskonut näkeväni niin hölmöläismäistä toimintaa nykypäivänä! Silmiini oikein sattui ja myötähäpeä oli  todella suuri, kun näin tämän keskustelun:

Nimetön91:- Hei voisko joku kertoo mulle jonkun hyvän perunaohjeen?! Kun ostin ittelleni perunajauhoo, kun kuulemma kaupan ruokaa ei kannata  syödä paljoo, nii aattelin, ett voisin ite leipoo perunat ennen keittämistä. J Voisko joku kertoo? J

SamaOngelmaTäällä:- Joo, siis mulla kävi toi sama maissijauhojen kanssa, ei MISSÄÄN maissiohjetta!

 Onneksi he olivat lopulta ymmärtäneet, että perunajauhoista ei perunaa leivota, ja että maissikin täytyy kasvattaa itse tai ostaa kaupasta. Tai no, niin ainakin toivon. Ja tuokin oli vain yksi esimerkki uusavuttomien toilailuista. Ja pahin asia tässä on se, että heitä on koko ajan enemmän ja enemmän. Onneksi silti he eivät polta usein taloja hiirikoirien takia tai mitään muutakaan sellaista ole tapahtunut usein.”

 Olemme siis säästyneet paljolta hölmöläisten hajoamisen jälkeen, vaikka heidän jälkeläistensä toilailuja usein todistammekin. Ehkä heidän hajaantumisensa olikin erittäin hyvä asia. Ainakin toivon niin. (Kirj. tyttö, 7. lk)

Tätä mieltä!

Uutisia, mediaa ja mielipiteitä

Valtakunnallinen Sanomalehtiviikko (viikko 5) ja Mediataitoviikko (viikko 6) käynnistivät jälleen kevään mediamatkan äidinkielessä. Pitkin kevättä tunneilla on jälleen keskusteltu innokkaasti sekä kotimaan että ulkomaiden tapahtumista. Delfiinien siirto Kreikkaan, Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi, risumies-videon julkaisu YouTubessa ja sen surulliset seuraukset, Tapparan pelimenestys... uutisaiheista ei ole ollut pulaa! Tunneilla on keskusteltu myös median ja netin ikävämmistä ilmiöistä, kuten valeuutisista ja nettikiusaamisesta. Tekemisen ja toiminnan kautta oppii, mutta välillä on hyvä myös keskittyä hiljaiseen ajatteluun ja omien arvojen ja asenteiden punnitsemiseen. Osaanko suhtautua kriittisesti median ja netin sisältöihin? Liikunko luotettavilla sivustoilla, hallitsenko tietoturvan? Entä netissä rehottava vihapuhe, miten siihen voidaan puuttua ja miltä vihapuheen kohteeksi joutuminen tuntuu?

Oppilaat ovat pohtineet, piirtäneet, kirjoittaneet, analysoineet ja videoineet median eri tekstilajeja. Monilukutaito kehittyy, kun tunneilla luetaan, tutkitaan ja tuotetaan uutisia, mainoksia, kolumneja, artikkeleita, arvosteluja ja mielipidetekstejä. Kaverin kanssa haastavammankin tekstilajin kirjoittaminen sujuu, kun voi yhdessä pohtia ja suunnitella sisältöä ja rakennetta. Gallupeissa saa luvan kanssa kysellä toisten mietteitä kaiken maailman asioista, ja kun gallupien tuloksia esitellään luokalle, voi samalla oppia uutta luokkakavereistaan ja heidän ajatuksistaan.

Kahdeksasluokkalaisten tiivistetty vastaus kysymykseen, mitä on vihapuhe.

Ryhmän kanssa keskustellessa omat mielipiteet peilautuvat toisten ajatuksiin, ja omakin ajatusmaailma avartuu. Puhelin on oiva apuväline omiin pikku uutisvideoihin - niitäkin muutamat ryhmät ja parit innostuivat tekemään. Väittelyjen, keskustelujen ja kantaa ottavien tekstilajien kautta opitaan vaikuttamisen ja perustelemisen taitoja; ilmaisemaan ja perustelemaan omia mielipiteitä


Syitä vihapuheelle.


Miten vihapuheeseen voi puuttua? Tässä kolme tärkeintä ohjetta kaseilta.

 
Gallup-kyselyjä tehdään ajankohtaisista aiheista.

 

Nuorten mielipiteillä ON merkitystä, ja siksi julkaisemme tämän blogipäivityksen lopussa myös kasiluokkalaisten mielipidetekstien satoa.

Lisätietoa ja mainiota tuntimateriaalia mediakasvatuksesta löytyy esim.

http://www.mediakasvatus.fi/ ja

http://www.mll.fi/nuortennetti/mina_ja_media/ sekä

PoliisiTuben vihapuhe-aiheisesta videosta

https://www.youtube.com/channel/UCv6GmOAjvU4mZBy9muLmH1g

MIELIPIDETEKSTEJÄ KASEILTA

Roskaaminen seis!

Oletteko huomanneet, että kaduilla ja poluilla on nykyään kaikenlaista roskaa? Ympäristöstä löytyy niin karkkipusseja kuin limsapulloja, jopa nojatuoleja. Roskiksia löytyy melkein kaikkialta, joten miksi ihmiset eivät laita roskiaan niihin?

Mielestäni on todella typerää roskata ympäristöään. Vaikka lähistöllä ei olisikaan roskiksia, voi roskan ottaa vaikka kotiin ja laittaa siellä roskikseen. Jos tavaran on jaksanut kantaa kodistaan tai kaupasta, jaksaa ihan yhtä hyvin viedä siitä aiheutuvan roskan roskikseen.

Roskaaminen tuhoaa ympäristöämme ja viihtyisyyttä. Metsässä retkeillessä ei ole kovin mukavaa kun vastaan tulee erilaisia roskia, jopa huonekaluja! Lisäksi roskat voivat aiheuttaa harmia ja vaaratilanteita sekä ihmisille että eläimille. Lasi- ja metalliroskat voivat aiheuttaa haavoja, joista voi pahimmassa tapauksessa saada verenmyrkytyksen. Eläimet ja pienet lapset voivat vahingossa syödä roskia. Siitä voi aiheutua tauteja ja roskaan voi tukehtua.

Roskaamisen vähentäminen luo turvallisempaa ympäristöä varsinkin eläimille. Vähentyneet roskat myös lisäävät viihtyisyyttä ja ympäristö näyttää paremmalta. Ja kun roskat eivät loju metsissä, ne voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen. Käyttäkää järkeä ja lopettakaa roskaaminen! Säästätte luontoa ja maapallon tulevaisuus on taas vähän parempi.

Nimim. Roskat roskiin, ei luontoon

NUORET! Älkää käyttäkö päihteitä!

Nuoret alkavat käyttää päihteitä jo huolestuttavan nuoressa iässä. Jopa ala-astelaiset saattavat käyttää päihteitä, ja osa aikuisista ei tee asialle mitään.

Kaikkien nuorten pitäisi tajuta, että heidän kehonsa ei ole tarpeeksi kehittynyt käsittelemään alkoholia. Päihteet aiheuttavat nuoren kehoon paljon suuremman vahingon kuin aikuisen kehoon. Tästäkin huolimatta liiallinen päihteiden käyttö ei ole hyväksi edes aikuiselle. Päihteistä sekaisin oleva nuori on helppo esimerkiksi ryöstää, raiskata ja hakata. Päihteet kuten tupakka ja nuuska voivat myös aiheuttaa syöpää.

Mielestämme nuori joka aloitta päihteiden käytön liian nuorena tekee vahinkoa pää asiassa vain itselleen. Liian aikainen päihteiden käyttö on yleensä nuoren oma valinta eikä päihdeongelmista voi syyttää muita. myös päihteiden käytön lopettamisen pitää olla nuoren oma valinta. Nuoret, älkää olko tyhmiä ja pilatko elämäänne päihteillä!

Tytöt 8. a

LAPSILISÄT SAMANARVOISIKSI!

Jo varhaisessa iässä ymmärsimme rahan todellisen arvon. Pohdimme yhdessä luokan kanssa, kuinka mm. Suomessa tuetaan lapsia ja nuoria. Lasten ja nuorten tueksi on laadittu esim. opintotuet, neuvolat, ilmainen koulunkäynti sekä lapsilisät.

Lapsilisä tarkoittaa lasten ja nuorten rahallista avustusta. Perheen ensimmäisen lapsen lapsilisä on noin sata euroa, mutta jos perheen lapsiluku suurenee, seuraava lapsi saa hieman suuremman rahamäärän. Esimerkiksi viidennen lapsen kohdalla rahasumma on kasvanut jo suunnilleen 200 euroon, ja kun perheeseen syntyy useampi kuin viisi lasta, ei rahasumma enää kasva.

Mielestämme Suomessa tulisi olla jokaisen perheen lapsille samanarvoinen lapsilisä. Lapsille ja vanhemmille tämä olisi tasa-arvoista esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa 16-vuotias perheen esikoinen on muuttamassa omilleen ja tarvitsee mm. rahallista tukea, jolloin hän saa käyttöönsä oman lapsilisän. Hänellä lapsilisän rahasumma on huomattavasti pienempi, joten vanhemmat joutuvat tukemaan rahallisesti enemmän ensimmäistä lastaan kuin muuttohaluisen viidennen lapsen kohdalla, sillä hänen lapsilisänsä on tuplasti suurempi. Toivoisimme siis, että lapsilisät tasapainottuisivat samansuuruisiksi tulevien perheiden lapsille. Vaikuttakaamme siis lasten ja nuorten yhteisen hyvän puolesta!

Tekijät Milana ja Henna 8. a

LISÄÄ KOIRAPUISTOJA!

Miten ulkoilutat koiraasi? Uskallatko pitää koiraasi vapaana? Näitä kysymyksiä miettii moni koiranomistaja.

Mikä on ihanampi tunne, kuin nähdä oma koira juoksentelemassa iloisena ja vapaana metsässä. Eikö olisi mukavampaa, ettei tarvitsisi huolehtia siitä, ettei koirasi karkaisi tai aiheuttaisi häiriötä muille ihmisille? Mielestämme koirille ei ole tarpeeksi yleisiä aidattuja alueita, joissa voisi vaikka heitellä palloa tai harjoitella agilitya.

Tällä hetkellä Ylöjärvellä ei ole ainuttakaan koirapuistoa, mikä tekee koirille ja koiranomistajille rajalliset mahdollisuudet liikkua, harrastaa ja leikkiä. Myös se, että lähin koirapuisto on kaukana, vähentää koiranomistajien halukkuutta lähteä sinne. Olisihan se mukavampaa, kun olisi enemmän valinnan varaa eikä välttämättä aina tarvitsisi mennä siihen lähellä olevaan metsään. Joidenkin mielestä ei varmaan ole hyvä idea tehdä lisää koirapuistoja, koska se vie kunnan varoja, joita voisi käyttää heidän mielestään parempiin asioihin, mutta mielestämme koirapuisto on hyvä kohde sijoittaa, sillä koiran omistajakin saa siinä samalla liikuntaa. Toivoisimme, että saisimme koirillemme lisää yleistä leikkitilaa Ylöjärvelle.

Nimim. Koiranomistajat

SOPIVAN VILLI

Istun autossa kohti treenejä. Toisella puolella tietä näen pitkässä liinassa riemukkaasti laukkaavan koiran ja toisella puolella taas kuonokoppaan ja kuristuspantaan puetun koiran. Kumman puolen tiestä sinä valitsisit?

Omistatko sinä koiran? Jos vastasit tähän kysymykseen kyllä, niin mistä syystä hankit sen? Halusitko siitä kenties jokapäiväisen kumppanin vai onko se sinulle vain egon jatke? Kun koiran tehtävä on olla kumppani, sen koulutus on usein rennompaa. Silloin koiran luonne pääsee parhaiten esiin. Koiran ollessa egon jatke, sen käytöksen halutaan olevan viimeisen päällä. Tällöin koiran luonne muokataan mahdollisimman edustavaksi.

Osa ihmisistä hankkii koiran ilman koiratuntemusta. Tästä seurauksena koira saattaa joutua kärsimään esim. vääränlaisesta ravinnosta. Ikävä kyllä usein lehdissä lukee koirien välisistä tappeluista. Huonosti kasvatetut koirat ovat tappaneet 11 ihmistä kymmenen vuoden sisällä. Sen vuoksi koirat tulee kouluttaa hyvin, mutta jättää koiran luonne ennalleen, koska koira on yhtä arvokas kuin ihminen.

Älä osta koiraa hetken mielijohteesta vaan mieti, onko sinulla sille aikaa ja sopivat olosuhteet, sillä koiran etu on myös sinun etusi.

Tehneet Suvi ja Nora 8. A

SÄHKÖAUTOT SUOMEEN!

Olin kerran kävelemässä tien vieressä, kun huomasin, kuinka paljon moottoriajoneuvot saastuttavat ilmaa. Aloin ajatella tarkemmin, kuinka paljon ne oikeasti tupruttavat savua ja päästöjä ulos.

Sähköautot ovat oiva valinta jokaiselle ihmiselle, jotka ajattelevat myös luontoa. Ne tuottavat päästöjä vain silloin, kun niitä valmistetaan tehtaissa, joten onhan hyötyero silminnähtävä verrattuna bensalla kulkevaan autoon. Vaikka Suomessa sähköautoilla on haastavat olot, silti ne mahdollistavat paljon enemmän. Latausasemiin voitaisiin lahjoittaa rahaa esim. lisäämällä veroja. Ajattele nyt, joka sekunti ilmaan vapautuu todella hirvittävä määrä saasteita sinun autosi pakoputkesta.

Mielestäni sähköautoilu tai jonkinlaiset ekoautot, jotka toimivat bioenergialla, ovat paras keino kulkea töihin, kouluun tai ihan mihin tahansa koko elämänsä ajan, koska ne ovat mukavia ja äänettömiä kulkuneuvoja, joilla on tyylikästä ajaa kaupungin mutkista pienille maanteille. Japanissa lapset ja vanhukset joutuvat käyttämään haisevia hengityssuojia ja ihmiset ja eläimet kuolevat sukupuuttoon, jos mitään ei tapahdu.

Moottoriajoneuvot pitäisi kieltää, koska sähköautojen sähkökään ei voi loppua kesken auringonsäteilyn avulla. Vaikka en olekaan ammattilainen, tiedän sen, että maailma muuttuu kovaa vauhtia ja sähköautojen korjaus ja viat pystytään huoltamaan tulevaisuudessa paremmin. Vain sinulla on oikeus päättää, mitä haluat kehittää ja sanoa tulevaisuudelle. Sitä paitsi sähköautoyritys ei ole ollenkaan huono vaihtoehto rikastumiselle.

Nimim. Tulevaisuudenkehittäjät

LISÄÄ LIIKUNTATUNTEJA!

Kouluissa on viikossa kaksi tuntia liikuntaa. Jos et harrasta koulun ulkopuolella liikuntaa, onko kaksi tuntia viikossa tarpeeksi?

Mielestämme kiinnostus liikuntaan on pienentynyt erityisesti tyttöjen keskuudessa. Onhan liikuntaa pakko harrastaa, jos haluaa pysyä terveenä. Koululiikunnan vähäisyys ei opeta nuoria liikkumaan säännöllisesti ja tarpeeksi. Osa on voinut tottua siihen, että kaksi tuntia liikuntaa viikossa on tarpeeksi, eivätkä he vapaa-ajalla välitä liikunnasta.

Jos liikuntaa olisikin neljä tuntia viikossa, saisivat kaikki enemmän urheilua ja tottumukset liikuntaan muuttuisivat. Oppilaiden keskittyminen muilla tunneilla paranisi, kun he saisivat liikunnan avulla purettua energiaa. Toivoisimme että koululiikunnan määrää lisättäisiin ja mielenkiinnon säilyttämiseksi urheilulajien monipuolisuutta korostettaisiin. Tällä tekstillä pyrimme myös tavoittamaan niitä nuoria, jotka eivät harrasta liikuntaa vapaa-ajalla.

Nimimerkki JS