Tornitiellä tapahtuu!: Tervehdys lisäopetuksesta!

Kulunut syksy on ollut tapahtumia täynnä lisäopetuksessa. Aloitimme pienellä ryhmällä, joka on matkan varrella täydentynyt melkoisesti. Olemme saaneet ryhmäämme mukaan myös työkokeilussa olevan nuoren afgaanimiehen, Mirwaisin. Hän on tutustumassa suomalaiseen työelämään ja harjoittelemassa suomen kieltä. Tässä joitakin Mirwaisin ajatuksia noin kuukauden kokemuksen jälkeen lisäopetuksesta. Seuraavassa kirjoituksessamme annamme puheenvuoron lisäopetuksessa kaksi kuukautta opiskelleille maahanmuuttajille.

Mirwais Waisi

Olen kotoisin Afganistanista ja kasvanut Kabulissa. Afganistanista muutin Suomeen kaksi vuotta sitten. Olen opiskellut yhden vuoden suomen kieltä ja nyt olen työkokeilussa Ylöjärven lisäopetuksessa. Täällä olen auttamassa sekä afganistanilaisia oppilaita että suomalaisia oppilaita kymppiluokalla.

Opiskelijoiden kanssa olemme käyneet tutustumassa erilaisiin paikkoihin kuten Tredun ammattioppilaitoksen toimipisteissä Kurussa ja Hervannassa ja Mediapolisessa. Kävimme myös Tampereen palvelualan ammattioppilaitoksessa tutustumassa.

Suomen työelämässä ihmiset ovat ystävällisiä ja rauhallisia. Työelämässä näkyy tasa-arvo. Afganistanissa pomo on pomo eikä työkaveri niin kuin Suomessa.

Opiskelusysteemi on ihan eri täällä kuin Afganistanissa. Koulusysteemi Afganistanissa kehittyy koko ajan. Suomalainen kulttuuri on ihan eri kuin Afganistanissa, mutta olen sitä mieltä että erilaisuus on rikkautta.

Kaikki näytti ainakin vähän paremmalta kunnes Talibanit valtasivat Kabulin ja me muutimme Pakistaniin perheeni kanssa ja asuimme siellä noin viisi vuotta (enemmän kuin kaksi miljoonaa afganistanilaista muuttivat Pakistaniin ja Iraniin sodan aikana). Talibanin ajanjakson jälkeen muutimme takaisin Kabuliin ja oli toivoa rauhasta. Päiväkodit, koulut, yliopistot ja muut akateemiset paikat toimivat jälleen ja Afganistan koki ensimmäistä kertaa talouden kasvua mitä ei ollut koskaan tapahtunut 100 vuoden aikana.

Afganistanissa ei ole riittäviä mahdollisuuksia ja ainakin Kabulissa kaikki nuoret ja aikuiset yrittävät päästä opiskelemaan johonkin ja nyt Suomessa on mahdollisuuksia kaikille mihin vaan ja joskus kun minä tapaan jotkut nuoret jotka eivät olleet tyytyväisiä mietin itse mikä maailma! mikä ihana maailma. Joskus olen toivonut että kunpa maailmassa ei olisi rajoja.

Vanhempani toimivat opettajina yli 40 vuotta Kabulissa. meitä on neljä veljestä ja yksi sisko. Isoveljeni on Afganistanin suurlähettiläs Australiassa ja toinen asuu Kanadassa, kolmas asuu Kabulissa ja siskoni asuu Amerikassa.

Asun Ylöjärvellä perheeni kanssa. Olen oppinut puhumaan jonkin verran suomea ja saanut työkokemusta. Puhekielen ymmärtäminen on joskus hankalaa mutta toivottavasti jonain päivänä puhun sujuvasti.