Yli 10 000 kertaa!

Jiihaa! Hienoja lukuja:

10025 sivun katselua - 71 viestiä

Siinä on vilkaisu poikineen! :)

Ja jatkoa seuraa...

Välituntitoimintakokeilu Zopperolla

Kolmena torstaina maalis-huhtikuussa Zopperon nuorisotila oli avoinna seiskaluokkalaisille aamupäivän välitunnin aikana. Kolmannella kerralla, viime viikon torstaina, paikalla oli iso joukko oppilaita, jotka viettivät aikaansa monista eri vaihtoehdoista valitsemallaan tavalla.

 

 

Paikalla olivat myös ohjaajat Tiina ja Saija Zopperolta

 

Paikalla olleiden oppilaiden mielestä on hienoa, että välitunneiksi on ollut mukavaa tekemistä. Kaikki toivoivat Zopperon välituntikokeilun muuttuvan pysyväksi käytännöksi ensi syksynä.

 

 

Lukisitko tämän? Lukuviikon kirjavinkki

"Hanki hohti valkeana. Vanhan lumen päälle oli viisitoista minuuttia sitten satanut uusi, puhdas ja pehmeä kerros. Viisitoista minuuttia sitten kaikki oli ollut vielä mahdollista. Maailma oli näyttänyt kauniilta ja tulevaisuus oli häivähtänyt jossain edessäpäin valoisampana, rauhallisempana ja vapaampana. Tulevaisuus, jonka takia kannatti ottaa hurja riski, jättää kaikki yhden kortin varaan, yrittää riuhtaista itsensä irti kerralla.

Viisitoista minuuttia sitten kevyt, untuvainen pakkaslumisade oli levittänyt vanhan hangen päälle ohuen höyhenpeiton. Sitten se oli lakannut yhtä äkisti kuin oli alkanutkin, ja pilvien lomasta oli pilkahtanut auringonsäde. Niin kaunista päivää oli tuskin nähty koko talvena.

Nyt valkeaan sekoittui hetki hetkeltä enemmän punaista. Se levisi, valtasi alaa, hiipi eteenpäin lumikiteitä pitkin ja värjäsi ne edetessään. Osa punaisesta oli lennähtänyt kauemmas hangelle täpliksi. Se oli niin helakan väristä, että olisi varmasti kirkunut punaisuuttaan, jos sillä olisi ollut ääni.

Natalia Smirnova tuijotti ruskeilla silmillään punaisten pisaroiden täplittämää lunta näkemättä mitään. Hän ei ajatellut mitään. Hän ei toivonut mitään. Hän ei pelännyt mitään.

Kymmenen minuuttia aikaisemmin Natalia oli toivonut ja pelännyt enemmän kuin koskaan elämässään. Hän oli tunkenut vapisevin käsin seteleitä aitoon Louis Vuittonin käsilaukkuunsa. Hän oli kuulostellut koko ajan pienintäkin risahdusta. Hän oli yrittänyt rauhoittua ja selittää itselleen, ettei ollut mitään hätää. Hänhän oli suunnitellut kaiken. Samalla hän oli tiennyt, ettei mikään suunnitelma ollut täysin varma. Koko kuukausien ajan huolellisesti mietitty rakennelma voisi kaatua ja hajota heikosta tönäisystä.

Laukussa oli ollut passi ja lentolippu Moskovaan. Muuta hän ei ollut ottamassa mukaansa. Moskovan lentokentällä veli odottaisi häntä vuokratun auton kanssa. Veli ajaisi hänet satojen kilometrien päähän mökkiin, jonka olemassaolosta tiesi vain muutama. Siellä häntä odottaisivat äiti ja kolmevuotias Olga, hänen oma pieni tyttönsä, jota hän ei ollut nähnyt yli vuoteen. Mahtaisiko tyttö edes muistaa häntä? Heillä olisi aikaa tutustua uudestaan toisiinsa, kun he piilottelisivat mökissä kuukauden tai kaksi. Niin kauan, että hän voisi uskoa olevansa turvassa. Niin kauan, että hänet olisi unohdettu.

Natalia oli vaientanut päästään itsepintaisen äänen, joka oli inttänyt, ettei häntä unohdettaisi. Ettei hänen annettaisi kadota. Hän oli vakuutellut itselleen, ettei hän ollut niin tärkeä ja että hänen tilalleen saataisiin hetkessä joku toinen. Eivät he jaksaisi nähdä vaivaa kaivaakseen hänet piilopaikastaan.

Aina välillä näissä hommissa katosi joku. Ja hänen mukanaan rahaa. Se kuului bisneksen riskeihin, se oli ikään kuin väistämätöntä hävikkiä, aivan kuin ruokakaupassa pilaantuvat hedelmät, jotka oli pakko heittää roskiin.

Natalia ei ollut laskenut rahoja. Hän oli vain sullonut niitä laukkuunsa mahdollisimman paljon. Osa seteleistä oli rypistynyt, mutta sillä ei ollut merkitystä. Ryppyinen viidensadan euron seteli oli ihan yhtä kelvollinen raha kuin sileäkin. Sillä sai ostettua kolmen kuukauden ruuat, jopa neljän, jos oli oikein tarkka ja sopivasti kitsas. Sillä sai maksettua yhden ihmisen pysymään hiljaa tarpeeksi pitkän ajan. Viisisataa euroa oli monelle salaisuuden hinta.

Natalia Smirnova, kaksikymmentä vuotta, makasi vatsallaan hangessa, poski kylmää lunta vasten. Hän ei tuntenut pakkaslumen pistelyä ihollaan. Hän ei tuntenut kahdenkymmenenviiden miinusasteen hyytävää kylmyyttä paljailla korvalehdillään." (Salla Simukka - Punainen kuin veri, Copyright © Salla Simukka, 2013 - Tammi)

Näin käynnistyvät Salla Simukan Lumikki-trilogian mukaansa tempaavat jännittävät tapahtumat sarjan ensimmäisessä osassa. Tutustu ihmeessä - pidät varmasti ja haluat saada käsiisi sarjan muutkin osat!

Kirjavinkkausta Lukuviikolla 18.4.2016

Soppeenharjulla vieraili parhaillaan vietettävän Lukuviikon kunniaksi viime maanantaina kirjavinkkari Matti Karjalainen yhdessä kirjastonhoitaja Sirpa Rojolan kanssa esittelemässä koulumme 8.-luokkalaisille lukemisen arvoisia kirjoja.

Ja sellaisia tuntui jälleen löytyvän, kun tunnin mittaisen vinkkauksen jälkeen oli kuultu yli tusinasta kiinnostavasta kirjasta, joita muuten löytyy Leijasta lainattavaksi!

Erityisesti Rick Yanceyn 5. aalto kiinnosti monia oppilaita.

Oppilaskunnan hallitus esittäytyy ja vieraita Moisiolta

Seitsemäsluokkalaiset tekivät kysymyksiä oppilaskunnan hallituksen jäsenille.

Ketkä ovat oppilaskunnan hallituksen jäsenet?
Puheenjohtaja Iiro Salminen, sihteeri Jere Janakka, rahastonhoitaja Sonja Jauhiainen sekä muut jäsenet Satu Kaasalainen, Paul Pellas ja Jimmy Mustasilta.



Missä oppilaskunnan hallitus kokoontuu ja kuinka usein?
Kokoonnumme noin kerran viikossa, joskus kerran kahdessa viikossa, oppilaskunnan ohjaajan luokassa tai Shoppiksessa.

Kuka oppilaskuntaa ohjaa?
Oppilaskunnan ohjaavana opettaja Sanna Haavisto.

Mitä te teette ja mihin oppilaskunta voi vaikuttaa?
Yritämme vaikuttaa siihen, että koulusta tulisi parempi paikka edistämällä kouluviihtyvyyttä ja järjestämällä erilaisia tapahtumia ja tempauksia. Tuomme myös oppilaiden toiveet ja aloitteet opettajakunnan tietoon. Esimerkkinä voi mainita koulun järjestysäännöt, kouluruuan valmistuskeittiön säilyminen Soppeenharjulla sekä Zopperon toiminnnan jatkuminen.

Kenelle oppilaskunta esittää ideansa?
Rehtorille ja opettajakunnalle.

Kuinka paljon ideoista, jotka tuotte käsittelyyn toteutetaan?
Suurin piirtein kolmasosa.

Onko teillä erimielisyyksiä?
Välillä niitä esiintyy, mutta yleensä ollaan samaa mieltä ja teemme kompromisseja.

Pystyykö eri koulujen oppilaskunnat yhdessä vaikuttamaan koulujen asioihin?
Kyllä.

Moision ja Soppeenharjun koulun oppilaskuntien  hallitusten jäsenet tapasivat toisensa Soppeenharjun koululla tällä viikolla.

Naapuriin rakennetaan...

 Talvilomalta palattuamme koimme yllätyksen: rakennustyöt läheisellä metsäalueella olivat alkaneet. Moni mietti, mikä naapurustoomme tulee. "Jääkiekkokaukalo?" kyseli eräskin innostunut.

 

17. maaliskuuta

 

15. huhtikuuta

 

18. huhtikuuta - rakennus alkoi nousta nopeasti!

 

19. huhtikuuta

 

20. huhtikuuta

21. huhtikuuta

26. huhtikuuta - tuli lunta tupaan 

 

 

Naamiotarinoita

Oppiaineyhteistyötä kuvataiteen ja uskonnon kanssa.

 

Pohjustimme naamioiden tekoa ue-tunnilla: mietimme miten naamioita käytetään eri uskonnoissa ja kulttuureissa. Varsinaiset naamiot valmistettiin kuvataiteen tunneilla.

 

 Valmiiden naamioiden kanssa otettiin ryhmäkuva...

 

 

...ja luotiin erilaisia tilanteita, jotka kuvastivat naamion tunnetilaa.

 

 

 

 

 

Mitä tunteita naamio voisi kuvata?

 

 

Millaisia kiusaamistilanteita naamioilla syntyy?

Miten naamiot ilmaisevat positiivisia tunteita?

Entä kuinka ilmenee pelko?

Karhun raapaisu.