Ne riiimini rupiset...?

Ysien kanssa pidettiin äidinkielessä muutaman oppitunnin mittainen kokonaisuus aiheesta modernismi Suomen kirjallisuudessa. Aluksi tutustuttiin hiukan kirjailijoihin ja teoksiin, ja sen jälkeen perehdyttiin esimerkkien avulla modernin runon tunnuspiirteisiin. Oppilaat valitsivat joko ”tutkijalinjan” tai ”taiteilijalinjan” ja ryhtyivät sitten joko tutkimaan kirjailijoiden kirjoittamia tekstejä tai kirjoittamaan omaa modernia runoutta. Työskennellä sai joko yksin, kaksin tai isommassa ryhmässä ja sai myös hakeutua eri tilaan kirjoittamaan – luovuus, kuten hyvin tiedetään,  vaatii rauhoittumista ja keskittymistä. Osa porukasta innostui tekemään dadaistista runoutta, jossa esim. lehdistä leikattuja sanoja ja tekstikatkelmia yhdistellään luovasti. Julkaisemme nyt blogissa näytteitä oppilaiden runoista – ja nämä runot eivät todellakaan ole mitään rupisia riimejä…

 

MUSTAKSI HIILTYNYT 

Palohälytyksen takana

roskis ilmiliekeissä

julkisuudelta suojeltu tekijä

hiiltynyt seinä ja sulanut muovi

korvissani vihloo hälytyksen ääni

koulun vessan muistona

"ei käytössä" lappu ovessa

(T.T, A.M, H.H)

 

NÄEN

Sumeaa...

kurkotan, otan

kun saan, kaikki selkeytyy

selkeää...

miten ilman 

ennen hyvin

selviää...

(T.T )

 

Muistan varhaiset vuoteni jotenkin,

ne kuluivat niin nopeasti.

Muistan huolettomat päivät

ja vuosien kohokohdat.

Moni on muuttunut vuosien kuluessa

jotkut hyvään, jotkut pahaan.

Valinnat eivät aina onnistuneet

ja niitä valintoja mietin usein.

Mutta aikaa ei saa takaisin,

vanhasta pitää oppia.

(Mietiskelijä)

 

Kun silmissä siintää, kannattaa miettiä

rehellisesti muutamaa asiaa.

Tärkeää on selvittää ensin itselleen, kuinka

osaavaksi tuntee itsensä ja miten on

tottunut kantamaan vastuuta.

Se, milloin on valmis pärjäämään

omillaan, on hyvin yksilöllistä.

(Nimetön)

REITTEJÄ

Sitä kutsutaan

kun haluan muistaa

kuljen mielessäni reitin läpi,

 katson, mitä tapahtuu.

Muistamiseksi vaaditaan reitti,

paikan kohdalle sijoittuu yksi

omat kotikadut ja tutut paikat

ovat parhaita reittejä.

(Emilia ja Veera)

Vihreää, pehmeää

pistelevää

pihkaa hiuksissa

oksat katkeilevat jalkojen alla

pehmeä sammal painuu varpaiden väliin

tuoksuu havuilta

kuuntelen

lintu laulaa oksalla

puro solisee

askeleet lähestyvät

karhu

(Alina ja Aurora)

TSENNAATSÄ?

Muksuna ulkona mä leikin

ja keinuis pari volttii heitin.

Nykymuksut vaa kännyköil pelaa,

en tsennaa moista menoo.

Ja tällee ny voin heittää,

muistakaa junnut viä kunnol elää!

(J.S.)