Kasien mielipidetekstejä

Tätä mieltä!

Vuorentaustan yläluokkien kahdeksasluokkalaiset ovat harjoitelleet mielipiteen ilmaisemista ja perustelemista suullisesti ja kirjallisesti eri tekstilajien avulla pitkin lukuvuotta. Samalla on tullut todistetuksi, että nuoretkin seuraavat aikamme ilmiöitä ja uutistapahtumia, pohtivat näkemäänsä ja kuulemaansa ja osaavat ilmaista asioista omia perusteltuja mielipiteitään. Julkaisemmekin nyt lähestyvän kesäloman kunniaksi blogissa mielipidetekstejä kahdeksasluokkalaisilta. 

Naisten oikeuksien puolesta!

Eikö naisten oikeuksien puolesta todellakaan tarvitse enää nykypäivänä taistella? Moni ajattelee näin, mutta se ei ole totta!

   Kaikkialla maailmassa ei ole itsestään selvää, että naiset saavat käydä töissä, äänestää vaaleissa tai edes poistua kotoaan ilman aviomiehen tai isän lupaa. Joissakin maissa raiskaus ei ole vieläkään rikos ja aviomiehen on suositeltavaa kurittaa vaimoaan väkivaltaisesti. Tällaista on joidenkin naisten elämä vielä nytkin, vaikka lähestymme jo 2020-lukua.

   Minun mielestäni naisia sortavien valtioiden ja uskonlahkojen toimintaan tulisi puuttua, sillä kaikki ansaitsevat ihmisoikeudet. Ei ole niiden tyttöjen ja naisten vika, että he sattuivat syntymään sellaiseen maahan, jossa ei ymmärretä naisten ja miesten olevan samanarvoisia.

Ja vaikka Suomessa ongelmat eivät ole niin suuria kuin esimerkiksi monissa arabimaissa, ongelmia on silti. Liian moni tyttö ja nainen joutuu kokemaan väheksyntää sukupuolensa takia koulu-, harrastus- tai työelämässä. Liian moni tyttö ja nainen joutuu kokemaan seksuaalista häirintää ja ei ehkä uskalla edes kertoa siitä kellekään.

   Koko ajan otetaan askelia parempaan suuntaan, esimerkkeinä metoo-kampanja sekä se, että viime syksynä Saudi-Arabiassa poistettiin naisilta autolla-ajokielto, mutta kehityksen on jatkuttava. Missään tutkimuksessa ei ole todistettu miehen olevan parempi ja tärkeämpi kuin nainen, joten naisten sortamiselle ei ole mitään perusteita. Koko maailman olisi jo aika herätä nykyaikaan ja ymmärtää kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia ja yhtä tärkeitä.

Kirj. Emilja, 8.A

Maapallo hukkuu muoviin!

Ajatelkaa niitä jättimäisiä roskalauttoja valtamerillä! Muovia tungetaan joka paikkaan ja sitä vain heitetään luontoon.

   Nykyään kaikki pakataan muoviin. Elintarvikkeissa muovin käyttö on kyllä ihan ymmärrettävää, koska eihän jauhelihaa voi pahvilaatikkoon survoa, mutta Lego-paketissakin on pahvilaatikon sisällä kymmenen erilaista muovipussia, mihin Legot on pakattu. Myös kauppojen muovikassit pitäisi kieltää ja pahvikasseja pitäisi tulla lisää.

   Kinder-munat ovat hyvä esimerkki meidän ongelmastamme. Niissä on vain 20g suklaata ja loput tuotteesta on pelkkää muovikrääsää. Kyllä, lapset pitävät Kinder-munista tulevista leluista, ainakin hetken. Lelulla leikitään muutama minuutti ja sitten se jää lojumaan lattialle roskiin poimittavaksi. Kinder-suklaa on hyvää, mutta sitä myydään muutenkin kuin vain munissa. Miksi ei ostaisi lapselle mieluummin kunnon lelua ja hyvää, roskatonta suklaata?

   Meidän kaikkien pitäisi yhteistoiminnalla ja omilla valinnoillamme pysäyttää muovin maailmankaappaus!                                                                       

Kirj. R.J. 8. A

Kesätyö haastattelulla

Kesätöiden haku netissä on hankalaa ja turhauttavaa. Nykyään oletetaan, että kaikki asiat on helpompi hoitaa teknisillä laitteilla, mutta niin ei aina ole.

   Olen hakenut tulevalle kesälle ahkerasti kesätöitä. Melkein kaikkiin hain nettihakemuksella ja sähköpostilla, jonnekin jätin kirjallisen hakemuksen. Nettihakemuksia tehdessä pitää eri sivustoille tehdä käyttäjätunnuksia, joita ei myöhemmin tarvita. Nettihakemukset vaativat täyttämään kaikki kohdat ja sivustot lagaavat jatkuvasti.

   Minun mielestäni olisi paljon parempi, jos kesätöitä hakiessa pääsisi työhaastatteluun. Silloin töihin ottaja saisi oikeanlaisen kuvan hakijasta ja hänen luonteestaan.

   Ymmärrän sen, että netin kautta lähetettyjä hakemuksia on helpompi käydä läpi ja käsitellä, mutta uskon, että haastattelun perusteella voitaisiin valita sellainen hakija, joka on oikeasti kiinnostunut työstä. Kaiken lisäksi nettihakemuksessa voi valehdella.

   Kesätyöhaastattelut olisivat hyvää harjoitusta tulevaisuuden työn hakemista ajatellen. Silloin nuori saisi kokemusta haastatteluista.

Kirj. E. K. 8.A

Eroon ennakkoluuloista!

Stereotypioihin törmää nykyään kaikkialla, sekä netissä että oikeassa elämässä. Ne myös vaikuttavat vahvasti mielipiteisiimme sekä muista ihmisistä että myös meistä itsestämme. Ne voivat olla täysin hatusta vedettyjä tai pohjautua faktoihin. Kuitenkin jokainen ihminen on yksilö ja on monia, jotka eivät ollenkaan ”osu” heihin kohdistettuihin stereotypioihin. Ne voivat pahimmissa tapauksissa olla erittäin vahingollisia.

   Esimerkkejä stereotypioista ovat mm. aasialaisten kutsuminen kiinalaisiksi (joka kuitenkin on vain yksi kansallisuus, johon Kiinan alueellakaan asuvista aasialaisista kaikki eivät kuulu), suomalaisten melankolisuus, saamelaisten likaisuus, kaikkien ruotsalaisten homous ja kaikkien aasialaisten saman näköisyys. Mikään noista edellä mainituista ei ole totta, sillä kaikissa kansalaisuuksissa on erilaisia ihmisiä. Esim. aasialaisia ovat kiinalaiset, korealaiset, intialaiset, kazakstanilaiset jne. Ja kaikki näyttävät erilaisilta. On totta, että esim. kiinalaisilla, korealaisilla ja japanilaisilla on samankaltaisia piirteitä ulkonäössä, mutta erojakin on paljon. Ja myös kaikki kiinalaiset ovat keskenään erinäköisiä, paitsi identtiset kaksoset. Ja me suomalaiset olemme tutkitusti maailman onnellisin kansa, joten ei sekään nyt aivan osuvin stereotypia ole.

   Mielestäni on suorastaan idioottimaista luokitella ihminen stereotypioiden perusteella. Sellainen ei hyödytä ketään, päinvastoin, ja se voi olla jopa rasistista. Esimerkiksi se naapurintyttö, joka käyttää hijabia. Hän ei ole terroristi, hän ei ole arabi, hän ei ehkä edes osaa puhua arabiaa, hänen molemmat vanhempansakin ovat saattaneet syntyä Suomessa, ja he puhuvat kotona suomea. Ehkä hän onkin aasialaistaustainen ja hänen sukunsa on lähtöisin Malesiasta. Hänellä on Suomen kansalaisuus. Hänet leimataan aina pohjattomien stereotypioiden pohjalta.

   Eikö olisikin jo aika kohdata jokainen ihminen omana itsenään, yksilönä? Ei enää ärsyttävää ja vahingollista yleistämistä, niin kaikilla olisi mukavampaa. Ja jos lakkaisit tekemästä mielikuvia jostakusta stereotypioiden perusteella, saattaisit saada jopa uuden ystävän.

Nimim. Yksilö

Katsomalla oppiminen sujuu!

Tiedätte varmaan sen tilanteen, kun pänttäätte sanoja taas seuraavaan sanakokeeseen, ja ensi kuussa suuri osa sanoista onkin jo unohtunut. Varsinkin jos opiskelu stressaa, niin sanakokeisiin lukeminen ei takuulla ole hauskaa. Ja jos joku asia ei ole hauskaa, niin ei välttämättä ole myöskään kiinnostunut siitä, ja näin tylsän tuntuiset sanat unohtuvat.

   Kielten tunneilla (ja muillakin tunneilla!) videoita katsoessa monella nykynuorella on hauskempaa kuin esim. tehtäviä tehdessä tai sanakokeiden parissa. Videoista oppii ja kuulee uusia sanoja ja ilmauksia, joita voitaisiin kirjoittaa ylös. Videon katsominen on myös rentoa puuhaa, mikä on hyväksi kaikelle ylimääräiselle stressille. Oppilaat myös harvemmin meluavat videon aikana.

   Mielestäni kouluissa siis voitaisiin lisätä videoiden katsomista kielten tunneilla, sillä itsekin opin englannin kielen perustan videoita katsoessa jo ennen koulun englannin tunteja. Myös opettajat voisivat hyötyä oppilaiden katsoessa videota, koska tuskin tarvitsisi huutaa kenellekään.

   Kuitenkaan kaikkien tuntien ei tarvitsisi olla pelkkää videon katsomista, sillä pitäähän esim. kielioppikin käydä läpi. Toinen hyvä vaihtoehto olisi lyhyiden tarinoiden lukeminen aina silloin tällöin tekstikirjan kappaleen lisäksi.

   Toivoisin siis, että videoiden katselua kielten tunneilla lisättäisiin, koska siinä on paljon hyviä puolia ja hyötyä. Pidemmistä videoista voitaisiin lopuksi kysellä kysymyksiä, pitää Kahoot!-visoja tai vaikkapa pienehkö koe.

Kirj. J. O. 8.D

Kuinka paljon kärsimystä todella aiheutamme eläimille?

Turkistarhaus on hyvin yleistä Suomessa, ja siihen kuolee noin neljä miljoonaa turkiseläintä yhden syksyn aikana. Turkistarhaus on toki vuosien aikana maassamme vähentynyt, mutta vielä nykyäänkin Suomessa on noin 900 turkistarhaa. Takeissa käytetyt nahkat ja turkikset eivät ole vain ja ainoastaan turkistuotannon ylijäämäpaloja, vaikka niin moni uskookin. Somistustuotanto on iso osa turkistuotannossa. Ehkä nyt omatuntoasi kolkuttaa? Kenties sinun takkisi on valmistettu noin kymmenen turkiseläimen nahasta?

   Vaikka vuonna 2005 turkistarhoissa aloitettiin sertifiointi, jolla on luvattu taata eläinten hyvinvointi, niin tavoite ei kuitenkaan ole toteutunut, ja elämä turkistarhoissa ei ole lähelläkään eläinten luonnollista elinympäristöä. Turkistarhojen on lähes mahdotonta olla taloudellisesti kannattavia ja eläinten lajityypillisen elämän kannalta hyviä.

    Turkistarhauksen haitat ovat hyötyjä suuremmat. Taloudellisuus ja ihmisten työ menevät eläinten edelle. Miksi? Turkistarhauksen ehkä ainoat hyvät puolet ovat taloudellinen ja yhteiskunnallinen hyvä, joihin voitaisiin saada muitakin ratkaisuja. Nykyään turkistarhaus työllistää yhä vähemmän ihmisiä, joten heille voisi olla mahdollista löytää muita työpaikkoja yhteiskunnan hyväksi. Näin sekä eläimet että ihmiset hyötyisivät. Haittapuolia on taas paljon: muun muassa eläimiä laiminlyödään ja turkistarhaus on myös hyvin epäekologista. Eläinten olot ovat kamalat. Tilat ovat pieniä häkkejä, joissa ei yleensä ole tilaa täyttää lajityypillisiä tarpeita ja ominaisuuksia myös virikkeitä on hyvin vähän saati lainkaan. Monista eläimistä tulee myös hyvin häiriintyneitä huonojen tilojen myötä.

   On kamalaa ajatella, miten ihminen voi olla niinkin julma, joko tarkoituksella tai sitten vahingossa. Ihmisten olisi tärkeää ymmärtää, kuinka paljon ja kuinka useat eläimet kärsivät heidän vaikkapa takkinsa takia. Mikä määrittelee, että ihmiset voivat käyttää eläimiä hyväkseen ja ovat niin sanotusti ylemmässä asemassa?

   Monilla ihmisillä on eriäviä mielipiteitä eläintarhoista ja niiden tilavuudesta, mutta tuleeko kukaan ajatelleeksi turkistarhojen ahdasta kokoa? Ne ovat huomattavasti pienempiä verrattuna eläintarhoihin. Turkistarhat ovat ikään kuin piileskelevä totuus, jota harva miettii, mutta jossain se todella piilee. Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi niin kuin eläimet turkistarhoilla tulevat, eivät ihmiset, ei eläimet, ei mikään eikä kukaan.

    Voimme yhdessä vähentää turkistarhausta, vähentämällä tuotteiden ostoa ja käyttöä, jotka ovat jotenkin peräisin turkistarhoilta. Mikäli haluaa varmistua vaatteen turkittomuudesta, kannattaa suosia turkittomuuteen sitoutuneita vaateliikkeitä.

Kirj. O.K. 8D

Onko ratsastus urheilua?

Miksi ihmiset sanovat, että ratsastus ei ole urheilua?

- Monet ihmiset sanovat aina, että "ratsastus ei ole urheilua". He eivät silti perustele sanomistaan millään. Monet ratsastajat kuulevat aina ilkeitä kommentteja lajinsa takia. Usein tämän syynä on haukkujan tietämättömyys lajia kohtaan. Ihmiset sanovat, että ratsastus ei ole urheilua, että se on helppoa ja ratsastajat vain istuvat hevosen selässä. Jos asia olisi näin, niin miten hevonen silloin osaisi liikkua itsestään tiettyjä lihaksia käyttäen, tietyssä muodossa, tiettyjä reittejä? Miksi ratsastajat tulevat pitkän estevalmennuksen jälkeen hikisinä ja lihakset hapoilla talliin? Miksi ratsastuksessa kilpaillaan kansallisella tasolla ja se on Olympialaji? 

   On tietenkin ero vasta-alkaneen aloittelijan sekä korkean luokan ratsastajan välillä, mutta parhaimmillaan ratsastus on urheilua. Ratsastus on monipuolinen, ympärivuotuinen liikuntamuoto, joka parantaa kuntoa ja kehittää mm. tasapainoa ja rytmitajua. Ratsastuksen etuna fyysisen terveyden lisäksi on psyykkinen terveys. Rakkaus hevosia kohtaan on sanoinkuvailemattoman suurta. Ratsastus ei ole pelkkää "selässä istumista" tai helppoa, vaan se on vaativaa, koska ratsastajan täytyy olla samaan aikaan rauhallinen ja rento, mutta samaan aikaan yhteistyössä hevosen kanssa ja olla johtaja hevoselle.    Ratsastajat tarvitsevat hyvän fyysisen kunnon, sekä kehonhallintakykyä."Parhaimmillaan ratsukon eli hevosen ja ratsastajan välinen yhteistyö on niin saumatonta, että hevonen näyttää suorittavan liikkeet vain ajatuksen voimalla. Ratsastajan ja hevosen vuorovaikutus on eleetöntä ja katsojan silmään lähes näkymätöntä "- näin toteaa Suomen ratsastajainliiton jäsen. Toisin sanoen ratsastaja on onnistunut, jos ihmisten silmään se näyttää vain "selässä istumiselta", mitä se ei oikeasti ole. Ratsastuksessa ratsastaja pyrkii ohjaamaan hevosta pelkällä istunnallaan ja avuillaan. 

   Mielestäni ratsastajien haukkuminen on todella väärin ja ratsastus todellakin on urheilua. Mitä pahaa on omistaa hyvä kehonhallintakyky, tasapaino ja lihaskunto, kuten myös rakkaus hevosia kohtaan? Siksi pyydänkin sinua miettimään, uskaltaisitko itse toimia joka päivä kolme kertaa itsesi kokoisen hevosen kanssa? Luottaisitko 100%:sti eläimeen, joka voisi tappaa sinut sekunneissa, eläimeen joka ei puhu edes samaa kieltä kanssasi? Hyppäisitkö 2 m:n korkuisia esteitä täydessä laukassa, vaikka voisit pudota milloin vain? Uhraisitko koko vapaa-aikasi lajille vain, koska rakastat sitä niin paljon? Lopettakaa ratsastajien haukkuminen, sillä ratsastus on urheilua.

Kirj. S. J. 8. D