Tätä mieltä!
Vuorentaustan yläluokkien kahdeksasluokkalaiset ovat harjoitelleet mielipiteen ilmaisemista ja perustelemista suullisesti ja kirjallisesti eri tekstilajien avulla pitkin lukuvuotta. Samalla on tullut todistetuksi, että nuoretkin seuraavat aikamme ilmiöitä ja uutistapahtumia, pohtivat näkemäänsä ja kuulemaansa ja osaavat ilmaista asioista omia perusteltuja mielipiteitään. Julkaisemmekin nyt lähestyvän kesäloman kunniaksi blogissa mielipidetekstejä kahdeksasluokkalaisilta.
Naisten oikeuksien
puolesta!
Eikö naisten oikeuksien
puolesta todellakaan tarvitse enää nykypäivänä taistella? Moni ajattelee näin,
mutta se ei ole totta!
Kaikkialla maailmassa ei
ole itsestään selvää, että naiset saavat käydä töissä, äänestää vaaleissa tai
edes poistua kotoaan ilman aviomiehen tai isän lupaa. Joissakin maissa raiskaus
ei ole vieläkään rikos ja aviomiehen on suositeltavaa kurittaa vaimoaan
väkivaltaisesti. Tällaista on joidenkin naisten elämä vielä nytkin, vaikka
lähestymme jo 2020-lukua.
Minun mielestäni naisia
sortavien valtioiden ja uskonlahkojen toimintaan tulisi puuttua, sillä kaikki
ansaitsevat ihmisoikeudet. Ei ole niiden tyttöjen ja naisten vika, että he
sattuivat syntymään sellaiseen maahan, jossa ei ymmärretä naisten ja miesten olevan
samanarvoisia.
Ja vaikka Suomessa
ongelmat eivät ole niin suuria kuin esimerkiksi monissa arabimaissa, ongelmia
on silti. Liian moni tyttö ja nainen joutuu kokemaan väheksyntää sukupuolensa
takia koulu-, harrastus- tai työelämässä. Liian moni tyttö ja nainen joutuu
kokemaan seksuaalista häirintää ja ei ehkä uskalla edes kertoa siitä kellekään.
Koko ajan otetaan askelia
parempaan suuntaan, esimerkkeinä metoo-kampanja sekä se, että viime syksynä
Saudi-Arabiassa poistettiin naisilta autolla-ajokielto, mutta kehityksen on
jatkuttava. Missään tutkimuksessa ei ole todistettu miehen olevan parempi ja
tärkeämpi kuin nainen, joten naisten sortamiselle ei ole mitään perusteita.
Koko maailman olisi jo aika herätä nykyaikaan ja ymmärtää kaikkien ihmisten
olevan samanarvoisia ja yhtä tärkeitä.
Kirj. Emilja, 8.A
Maapallo hukkuu muoviin!
Ajatelkaa niitä jättimäisiä roskalauttoja
valtamerillä! Muovia tungetaan joka paikkaan ja sitä vain heitetään luontoon.
Nykyään kaikki pakataan muoviin. Elintarvikkeissa
muovin käyttö on kyllä ihan ymmärrettävää, koska eihän jauhelihaa voi
pahvilaatikkoon survoa, mutta Lego-paketissakin on pahvilaatikon sisällä
kymmenen erilaista muovipussia, mihin Legot on pakattu. Myös kauppojen
muovikassit pitäisi kieltää ja pahvikasseja pitäisi tulla lisää.
Kinder-munat ovat hyvä esimerkki meidän
ongelmastamme. Niissä on vain 20g suklaata ja loput tuotteesta on pelkkää
muovikrääsää. Kyllä, lapset pitävät Kinder-munista tulevista leluista, ainakin
hetken. Lelulla leikitään muutama minuutti ja sitten se jää lojumaan lattialle
roskiin poimittavaksi. Kinder-suklaa on hyvää, mutta sitä myydään muutenkin
kuin vain munissa. Miksi ei ostaisi lapselle mieluummin kunnon lelua ja hyvää,
roskatonta suklaata?
Meidän kaikkien pitäisi yhteistoiminnalla ja omilla
valinnoillamme pysäyttää muovin maailmankaappaus!
Kirj. R.J. 8. A
Kesätyö haastattelulla
Kesätöiden haku netissä on hankalaa ja
turhauttavaa. Nykyään oletetaan, että kaikki asiat on helpompi hoitaa
teknisillä laitteilla, mutta niin ei aina ole.
Olen hakenut tulevalle kesälle ahkerasti kesätöitä.
Melkein kaikkiin hain nettihakemuksella ja sähköpostilla, jonnekin jätin
kirjallisen hakemuksen. Nettihakemuksia tehdessä pitää eri sivustoille tehdä
käyttäjätunnuksia, joita ei myöhemmin tarvita. Nettihakemukset vaativat
täyttämään kaikki kohdat ja sivustot lagaavat jatkuvasti.
Minun mielestäni olisi paljon parempi, jos
kesätöitä hakiessa pääsisi työhaastatteluun. Silloin töihin ottaja saisi
oikeanlaisen kuvan hakijasta ja hänen luonteestaan.
Ymmärrän sen, että netin kautta lähetettyjä
hakemuksia on helpompi käydä läpi ja käsitellä, mutta uskon, että haastattelun
perusteella voitaisiin valita sellainen hakija, joka on oikeasti kiinnostunut
työstä. Kaiken lisäksi nettihakemuksessa voi valehdella.
Kesätyöhaastattelut olisivat hyvää harjoitusta
tulevaisuuden työn hakemista ajatellen. Silloin nuori saisi kokemusta
haastatteluista.
Kirj. E. K. 8.A
Eroon ennakkoluuloista!
Stereotypioihin törmää
nykyään kaikkialla, sekä netissä että oikeassa elämässä. Ne myös vaikuttavat
vahvasti mielipiteisiimme sekä muista ihmisistä että myös meistä itsestämme. Ne
voivat olla täysin hatusta vedettyjä tai pohjautua faktoihin. Kuitenkin jokainen
ihminen on yksilö ja on monia, jotka eivät ollenkaan ”osu” heihin kohdistettuihin
stereotypioihin. Ne voivat pahimmissa tapauksissa olla erittäin vahingollisia.
Esimerkkejä
stereotypioista ovat mm. aasialaisten kutsuminen kiinalaisiksi (joka kuitenkin
on vain yksi kansallisuus, johon Kiinan alueellakaan asuvista aasialaisista kaikki
eivät kuulu), suomalaisten melankolisuus, saamelaisten likaisuus, kaikkien
ruotsalaisten homous ja kaikkien aasialaisten saman näköisyys. Mikään noista
edellä mainituista ei ole totta, sillä kaikissa kansalaisuuksissa on erilaisia
ihmisiä. Esim. aasialaisia ovat kiinalaiset, korealaiset, intialaiset,
kazakstanilaiset jne. Ja kaikki näyttävät erilaisilta. On totta, että esim.
kiinalaisilla, korealaisilla ja japanilaisilla on samankaltaisia piirteitä
ulkonäössä, mutta erojakin on paljon. Ja myös kaikki kiinalaiset ovat keskenään
erinäköisiä, paitsi identtiset kaksoset. Ja me suomalaiset olemme tutkitusti
maailman onnellisin kansa, joten ei sekään nyt aivan osuvin stereotypia ole.
Mielestäni on suorastaan
idioottimaista luokitella ihminen stereotypioiden perusteella. Sellainen ei hyödytä
ketään, päinvastoin, ja se voi olla jopa rasistista. Esimerkiksi se
naapurintyttö, joka käyttää hijabia. Hän ei ole terroristi, hän ei ole arabi,
hän ei ehkä edes osaa puhua arabiaa, hänen molemmat vanhempansakin ovat saattaneet
syntyä Suomessa, ja he puhuvat kotona suomea. Ehkä hän onkin
aasialaistaustainen ja hänen sukunsa on lähtöisin Malesiasta. Hänellä on Suomen
kansalaisuus. Hänet leimataan aina pohjattomien stereotypioiden pohjalta.
Eikö olisikin jo aika
kohdata jokainen ihminen omana itsenään, yksilönä? Ei enää ärsyttävää ja
vahingollista yleistämistä, niin kaikilla olisi mukavampaa. Ja jos lakkaisit
tekemästä mielikuvia jostakusta stereotypioiden perusteella, saattaisit saada
jopa uuden ystävän.
Nimim. Yksilö
Katsomalla oppiminen
sujuu!
Tiedätte varmaan sen
tilanteen, kun pänttäätte sanoja taas seuraavaan sanakokeeseen, ja ensi kuussa
suuri osa sanoista onkin jo unohtunut. Varsinkin jos opiskelu stressaa, niin
sanakokeisiin lukeminen ei takuulla ole hauskaa. Ja jos joku asia ei ole
hauskaa, niin ei välttämättä ole myöskään kiinnostunut siitä, ja näin tylsän
tuntuiset sanat unohtuvat.
Kielten tunneilla (ja
muillakin tunneilla!) videoita katsoessa monella nykynuorella on hauskempaa kuin
esim. tehtäviä tehdessä tai sanakokeiden parissa. Videoista oppii ja kuulee
uusia sanoja ja ilmauksia, joita voitaisiin kirjoittaa ylös. Videon katsominen
on myös rentoa puuhaa, mikä on hyväksi kaikelle ylimääräiselle stressille.
Oppilaat myös harvemmin meluavat videon aikana.
Mielestäni kouluissa siis
voitaisiin lisätä videoiden katsomista kielten tunneilla, sillä itsekin opin
englannin kielen perustan videoita katsoessa jo ennen koulun englannin tunteja.
Myös opettajat voisivat hyötyä oppilaiden katsoessa videota, koska tuskin
tarvitsisi huutaa kenellekään.
Kuitenkaan kaikkien
tuntien ei tarvitsisi olla pelkkää videon katsomista, sillä pitäähän esim.
kielioppikin käydä läpi. Toinen hyvä vaihtoehto olisi lyhyiden tarinoiden
lukeminen aina silloin tällöin tekstikirjan kappaleen lisäksi.
Toivoisin siis, että
videoiden katselua kielten tunneilla lisättäisiin, koska siinä on paljon hyviä
puolia ja hyötyä. Pidemmistä videoista voitaisiin lopuksi kysellä kysymyksiä,
pitää Kahoot!-visoja tai vaikkapa pienehkö koe.
Kirj. J. O. 8.D
Kuinka paljon kärsimystä
todella aiheutamme eläimille?
Turkistarhaus on hyvin
yleistä Suomessa, ja siihen kuolee noin neljä miljoonaa turkiseläintä yhden
syksyn aikana. Turkistarhaus on toki vuosien aikana maassamme vähentynyt, mutta
vielä nykyäänkin Suomessa on noin 900 turkistarhaa. Takeissa käytetyt nahkat ja
turkikset eivät ole vain ja ainoastaan turkistuotannon ylijäämäpaloja, vaikka
niin moni uskookin. Somistustuotanto on iso osa turkistuotannossa. Ehkä nyt
omatuntoasi kolkuttaa? Kenties sinun takkisi on valmistettu noin kymmenen
turkiseläimen nahasta?
Vaikka vuonna 2005 turkistarhoissa
aloitettiin sertifiointi, jolla on luvattu taata eläinten hyvinvointi, niin
tavoite ei kuitenkaan ole toteutunut, ja elämä turkistarhoissa ei ole
lähelläkään eläinten luonnollista elinympäristöä. Turkistarhojen on lähes
mahdotonta olla taloudellisesti kannattavia ja eläinten lajityypillisen elämän
kannalta hyviä.
Turkistarhauksen haitat
ovat hyötyjä suuremmat. Taloudellisuus ja ihmisten työ menevät eläinten edelle.
Miksi? Turkistarhauksen ehkä ainoat hyvät puolet ovat taloudellinen ja
yhteiskunnallinen hyvä, joihin voitaisiin saada muitakin ratkaisuja. Nykyään
turkistarhaus työllistää yhä vähemmän ihmisiä, joten heille voisi olla mahdollista
löytää muita työpaikkoja yhteiskunnan hyväksi. Näin sekä eläimet että ihmiset
hyötyisivät. Haittapuolia on taas paljon: muun muassa eläimiä laiminlyödään ja
turkistarhaus on myös hyvin epäekologista. Eläinten olot ovat kamalat. Tilat
ovat pieniä häkkejä, joissa ei yleensä ole tilaa täyttää lajityypillisiä
tarpeita ja ominaisuuksia myös virikkeitä on hyvin vähän saati lainkaan.
Monista eläimistä tulee myös hyvin häiriintyneitä huonojen tilojen myötä.
On kamalaa ajatella,
miten ihminen voi olla niinkin julma, joko tarkoituksella tai sitten
vahingossa. Ihmisten olisi tärkeää ymmärtää, kuinka paljon ja kuinka useat
eläimet kärsivät heidän vaikkapa takkinsa takia. Mikä määrittelee, että ihmiset
voivat käyttää eläimiä hyväkseen ja ovat niin sanotusti ylemmässä asemassa?
Monilla ihmisillä on
eriäviä mielipiteitä eläintarhoista ja niiden tilavuudesta, mutta tuleeko
kukaan ajatelleeksi turkistarhojen ahdasta kokoa? Ne ovat huomattavasti
pienempiä verrattuna eläintarhoihin. Turkistarhat ovat ikään kuin piileskelevä
totuus, jota harva miettii, mutta jossain se todella piilee. Kukaan ei ansaitse
tulla kohdelluksi niin kuin eläimet turkistarhoilla tulevat, eivät ihmiset, ei
eläimet, ei mikään eikä kukaan.
Voimme yhdessä vähentää
turkistarhausta, vähentämällä tuotteiden ostoa ja käyttöä, jotka ovat jotenkin
peräisin turkistarhoilta. Mikäli haluaa varmistua vaatteen turkittomuudesta,
kannattaa suosia turkittomuuteen sitoutuneita vaateliikkeitä.
Kirj. O.K. 8D
Onko ratsastus urheilua?
Miksi ihmiset
sanovat, että ratsastus ei ole urheilua?
- Monet ihmiset
sanovat aina, että "ratsastus ei ole urheilua". He eivät silti
perustele sanomistaan millään. Monet ratsastajat kuulevat aina ilkeitä
kommentteja lajinsa takia. Usein tämän syynä on haukkujan tietämättömyys lajia
kohtaan. Ihmiset sanovat, että ratsastus ei ole urheilua, että se on helppoa ja
ratsastajat vain istuvat hevosen selässä. Jos asia olisi näin, niin miten
hevonen silloin osaisi liikkua itsestään tiettyjä lihaksia käyttäen, tietyssä
muodossa, tiettyjä reittejä? Miksi ratsastajat tulevat pitkän estevalmennuksen
jälkeen hikisinä ja lihakset hapoilla talliin? Miksi ratsastuksessa kilpaillaan
kansallisella tasolla ja se on Olympialaji?
On tietenkin ero vasta-alkaneen
aloittelijan sekä korkean luokan ratsastajan välillä, mutta parhaimmillaan ratsastus
on urheilua. Ratsastus on monipuolinen, ympärivuotuinen liikuntamuoto, joka
parantaa kuntoa ja kehittää mm. tasapainoa ja rytmitajua. Ratsastuksen etuna
fyysisen terveyden lisäksi on psyykkinen terveys. Rakkaus hevosia kohtaan on
sanoinkuvailemattoman suurta. Ratsastus ei ole pelkkää "selässä
istumista" tai helppoa, vaan se on vaativaa, koska ratsastajan täytyy olla
samaan aikaan rauhallinen ja rento, mutta samaan aikaan yhteistyössä hevosen
kanssa ja olla johtaja hevoselle. Ratsastajat tarvitsevat hyvän fyysisen
kunnon, sekä kehonhallintakykyä."Parhaimmillaan ratsukon eli hevosen ja
ratsastajan välinen yhteistyö on niin saumatonta, että hevonen näyttää
suorittavan liikkeet vain ajatuksen voimalla. Ratsastajan ja hevosen
vuorovaikutus on eleetöntä ja katsojan silmään lähes näkymätöntä "- näin toteaa
Suomen ratsastajainliiton jäsen. Toisin sanoen ratsastaja on onnistunut, jos
ihmisten silmään se näyttää vain "selässä istumiselta", mitä se ei
oikeasti ole. Ratsastuksessa ratsastaja pyrkii ohjaamaan hevosta pelkällä
istunnallaan ja avuillaan.
Mielestäni ratsastajien haukkuminen on todella
väärin ja ratsastus todellakin on urheilua. Mitä pahaa on omistaa hyvä
kehonhallintakyky, tasapaino ja lihaskunto, kuten myös rakkaus hevosia kohtaan?
Siksi pyydänkin sinua miettimään, uskaltaisitko itse toimia joka päivä kolme
kertaa itsesi kokoisen hevosen kanssa? Luottaisitko 100%:sti eläimeen, joka voisi
tappaa sinut sekunneissa, eläimeen joka ei puhu edes samaa kieltä kanssasi?
Hyppäisitkö 2 m:n korkuisia esteitä täydessä laukassa, vaikka voisit pudota milloin
vain? Uhraisitko koko vapaa-aikasi lajille vain, koska rakastat sitä niin
paljon? Lopettakaa ratsastajien haukkuminen, sillä ratsastus on urheilua.
Kirj. S. J. 8. D
